keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Poropaimennusleirillä Pellossa


Tämä vuotiselle poropaimennusleirille matkaan lähtivät isä ja tytär eli Kelmi ja Hilla. Suomarjat täyttävät ensi kuussa vuoden, joten johan nyt on hyvä aika aloitella paimennushommia. Kelmihän oli mukana viime vuonnakin. Tänä vuonna jo itselläni oli hieman parempi käsitys siitä, mitä kulloinkin pitäisi porojen kanssa tehdä.

Kelmi otti hieman omia vapauksia ja totesi, että hän haluaisi mieluummin itse päättää koska töitä tehdään ja koska haistellaan tyttöjen hajuja. Hilla sen sijaan oli aivan loistava pieni porokoiran alku ja osoitti miten parhaimmillaan porokoiralla voi olla alkukantaiset vaistot tallella, vaikka koskaan aikaisemmin ei olisi poroja ennen nähnytkään. Malttoi myös erinomaisesti kuunnella ohjeita, eikä homma mennyt porojen jahtaamiseksi, vaikkakin hyvin määrätietoisesti Hilla poroja ajoi oikeaan suuntaan.

Poropaimennuksen lisäksi Hilla kävi vielä enokoira Havun ja Pihkan kanssa harjoittelemassa lampaiden kuljetusta. Myös se sujui Hillalta oikein mukavasti, kunhan ensin Pihka antoi Hillalle luvan paimentaa.



Paimennus vaikuttaa olevan koirille varsin raskas laji oudokseltaan. Molemmat koirat nukkuivat raukeasti ensimmäisen paimennuspäivän jälkeen ja seuraavanakin päivänä oli vielä havaittavissa henkisen väsymyksen merkkejä.  Molemmat koirat matkustivat erinomaisesti nukkuen suurimman osan automatkasta takaisin etelään. Ensi vuoden leiri on jo varattu ja sitä odotellaan innolla!