Tämä sivusto on siirtynyt uuteen osoitteeseen: Lauhan kennel

Tätä sivustoa ei enää päivitetä.

Ruska BIS-1 veteraani Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä

 Moni näyttely meni ihmisten sairastelujen takia ohi suun tänä syksynä. Onneksi sentään pääsimme osallistumaan Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyyn Alastarolle. 

Näyttely oli meille tällä kertaa mukavan lähellä, sillä matkaa näyttelypaikalle kertyi vain puolitoista tuntia. Esimerkiksi kevään "erkkari" pidettiin Rovaniemelle, johon asti ei viitsitty lähteä. Vielä, kun narttujen valioluokka oli ilmoitettu alkavaksi klo 13, ei tarvinnut lähteä silmä kourassa ajelmaan. 

Monta kertaa aikaisemminkin on Ruskan kanssa tullut osallistuttua "erkkariin", mutta tällä kertaa menestys oli kyllä jotain aivan muuta, kuin mihin olemme aikaisemmin tottuneet. Ruska valittiin koko näyttelyn parhaaksi veteraaniksi! Kaikkien niiden hienojen koirien joukosta, jotka kanssamme kilpailivat. 

Narttujen veteraaniluokassa pelkästään oli seitsemän hienoa koiraa, joiden voittajiksi tällä kertaa päädyimme. Täytyy myös ihailla, miten hyväkuntoisia ja pitkäikäisiä veteraaneja oli tuotu esille. Nuorin veteraaneista oli 9-vuotias ja lähes kaikki olivat jo 10-vuotta täytteneitä. Vanhin osallistuja, joka myös palkittiin SA:lla, oli  peräti 15-vuotias Mikälie Sukkasilla.

Paras narttu kisassa päädyimme lopulta kolmannelle sijalle, mutta kisamme jatkui ROP-veteraanin valintaan.  Siellä saimme vastaamme Suukkosuun Tulesta temmatun, joka on myös jo 11-vuotias hyvin säilynyt veteraani. 

ROP-veteraanin valinta. Kuva: Anne Pietilä

Arvostelu oli etuajassa ja minulta kyseltiin kotoa, moneltako suunnilleen olen tulossa kotiin takaisin. Arvelin tulevani aika nopeasti rotukehän jälkeen. Ilmeisesti koskaan niin ei saisi sanoa, edes "erkkarin" kohdalla. Näyttelyn loppuun astihan sitä tuli sitten taas oltua, kun jäimme odottelemaan BIS-veteraanin valintaa. Voitimme senkin! Saimme lähteä kotimatkalle syli täynnä palkintoja.

Erkkarissa jaetaan hienoja ruusukkeita.
Rotukehän jälkeen saadut ruusukkeet.

Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan

Kalajoella majoituimme hevostilalla

Pitkän kesälomani ajaksi olin haalinut Ruskalle roppakaupalla näyttelyitä. Ruskan kesän näyttelyt näkyvät alla. 

Kansainvälinen näyttely	VET-ERI	VEK3			Kuopio 7.8.2022 (Sawo Show 2022 - Kuopio KV 7.8.)	SAVOLAINEN TUULA
Kaikkien rotujen näyttely	VET-ERI	VEK4			Kuopio 5.8.2022 (Sawo Show 2022 - Kuopio KR 5.8.)	SALOHALLA HILKKA
Erikoisnäyttely	VET-ERI	VEK2	PN2	SA	Pori 31.7.2022 (FCI osa 5 metsästyspystykorvat ja lappalaiset paimenpystykorvat)	HONKANEN KIRSI
Kansainvälinen näyttely	VET-ERI	VEK1	PN1	SA, ROP, VET ROP	Pori 30.7.2022 (Porin kansainvälinen näyttely)	NIEMELÄ RIITTA
Kansainvälinen näyttely	VET-ERI	VEK3			Kalajoki 24.7.2022 (Kalajoki INT)	MÄHÖNEN MARKKU	Avaa
Nord-näyttely	VET-ERI	VEK3	PN4	SA	Kalajoki 23.7.2022 (Kalajoki NORD)	HONKANEN KIRSI	Avaa
Kaikkien rotujen näyttely	VET-ERI	VEK1	PN1	SA, ROP, VET ROP	Mäntsälä 9.7.2022 (Mäntsälä KR)	MATTILA PAAVO	Avaa
Kaikkien rotujen näyttely	VET-ERI	VEK1	PN1	SA, ROP, VET ROP, BISVET-4	Orivesi 2.7.2022 (Pet No. 1 Show)	KUMMALA JAANA
Kaikkien rotujen näyttely	VET-ERI	VEK2	PN3	SA	Alavus 11.6.2022 (Miljoona Koira 2022)

Kuten huomata sopii, näyttelyt alkavat mennä keskimääräistä huonommin heti Mäntsälän näyttelyn jälkeen eli vaiheessa, kun karvanlähtö alkoi olla pahimmillaan. Keväisten RYP-sijoitusten jälkeen ilman SA:ta jääminen on heikko tulos.

Eli siis kaikista kaukaisimmat näyttelyt, johon olin koiran ilmoittanut, olivat täysin turhia reissuja. Tosin täytyy sanoa myös, että Kalajoella ja Kuopiossa myös koirien määrä ja taso oli kaikista suurin, joten kilpailu oli myös kovaa.

Kalajoen hiekat

Tuskallinen karvanlähtö

Lapinporokoirat vaihtavat kesäisin vääjäämättä karvaansa jossain kohtaa ja karvanlähdön ennakointi on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Ruskalla on vaihdellut karvanlähdön ajankohta vuosittain. Tänä vuonna karvanlähtö jatkui erittäin pitkään. Ruskalla alkoi karvanlähtö noin Tuurin näyttelyn kohdalla eli kesäkuun puolessa välissä ja peitinkarvaa lähti edelleen lokakuun alkupuolella. Pahin mahdollinen vaihe karvanlähdössä saavutettiin Kuopion kohdalla, kun oli pudottanut lähes koko pohjavillansa ja Ruska näytti lähinnä rotalta.

Kesänäyttelyt eivät siis ole meidän suosikkejamme tältä osin. Sinänsä harmillista, koska näyttelyitä on kesäisin paljon, ulkotiloissa on väljää ja lomatkin mahdollistaisivat hyvin näyttelyissä käynnin vähän kauemmaskin.

Ruska Kuopion näyttelymatkalla

Kuopion reissu meni lomaillessa

Vaikka Kuopiosta ei menestystä tullutkaan, vietimme mukavaa aikaa Kuopiossa tuttujen parissa lomaillen koko perheen voimin.

Majoitumme Valkeisjärven rannalla olevassa Airbnb-asunnossa ja oli mukava huomata taas, miten helppoa tämän koiran kanssa on matkustaa ja oleilla kaupungissakin. Ruska on siinä mielessä mahtavan helppo koira, että se ei välitä muista koirista tai vieraista ihmisistä. Minä olen THE ihminen, jonka liikkeitä kannattaa seurata ja jonka pienimmäistäkin mielenliikahdusta kannattaa havainnoida. Tästä syystä paikassa kuin paikassa on äärimmäisen helppo liikkua vaikka vapaanakin. No on tuosta ollut kyllä harrastuksissa sitten haittaakin, mutta kaupunkielämään varsin käteviä ominaisuuksia.

Edes Valkeisjärven rannalla majailevat sorsat eivät aiheuttaneet sen suurempaa hämminkiä, vaikka sattuivatkin aivan kulkureitille. Pieni no-no sai heti Ruskan muistamaan, että eipä näistä nyt tainnutkaan saada innostua sen enempää. Vaikka vanha rouva jo onkin, niin saattaa silti innostua vielä kovastikin ja myös kuulo, hajuaisti ja näkö pelaavat oikein hyvin.

Hillan ensimmäinen päivä koulukoirana

 

Kevätlukukauden päätteeksi lähdimme pienelle retkelle lähialueen luontoon Kuninkaanlähteelle oppilaiden kanssa. 

Koska päivä vietettiin lähinnä ulkotiloissa ja muutenkin oli melko lyhyt päivä tiedossa, päätin ottaa Hillan mukaan ensimmäistä kertaa kouluun.

Syksyllä pitämämme eläinviikko koulussa oli menestyksekäs ja luokan oppilaat pitävät paljon eläimistä. Hilla on ollut vähän turhankin innokas tutustumaan ihmisiin, mutta arvelin Hillan sen verran rauhoittuneen, ettei vieraassa paikassa ainakaan mene ihan "tiloihin". 

Hillan päivä sujuikin oikein mukavasti. Hillalle päivä oli kuitenkin mieluisa siinä mielessä, että paikalla oli paljon ihania uusia ihmisiä. Kaikki mahtavat tyypit täällä vain mua rapsuttelemassa!

Tietenkin iso juttu retkessä olivat myös retkieväät! Niitä pääsi Hillakin maistamaan.

Selkeästi uusi tilanne jännitti hieman Hillaakin, eikä oikein rauhoittunut nukkumaan ennen kuin päivä oli ohitse ja uni maistuikin hyvin koko kotimatkan.

Kankaanpään kouluissa on suhtauduttu eläinavusteiseen toimintaan varsin myötämielisesti. Meidän luokkamme mukana oli jo koulukoirana konkari Rocky, malamuutin ja huskyn sekoitus.

Agilitytreenit jäävät tauolle

 Olemme käyneet Hillan kanssa treenaamassa agilityä syksystä asti Tähtitekniikalla kerran viikossa. Olemme nyt suorittaneet pohjataitokurssin, alkeis- ja jatkokurssit sekä yhden taitokurssin. 

Agilityharrastuksemme jää nyt kuitenkin ainakin pienelle tauolle, sillä en uskaltanut ilmoittaa Hillaa kesän kurssille silmäsairausepäilyn takia. Ilmoittautuminen olisi pitänyt kesän kursseille tehdä jo ennen Hillan silmätutkimusta ja kurssia ei voi myöhemmin perua. Koska kurssi olisi maksanut useamman sata euroa, jätimme ilmoittautumisen tekemättä. 

Tässä nyt on kuitenkin viimeisimmistä treeneistä videota Hillan menosta. Sehän alkaa näyttää jo vähitellen agilityltä. Kuvaajana on ollut treenikaverimme Susanna Solanti. 

Hilla todella rakastaa agilityä, kuten osasin ennakkoon arvellakin. Vahinko vain, että emäntä ei ole ihan yhtä innostunut lajista :D Voin kuitenkin kaikille lämpimästi suositella Tähtitekniikan agilitykursseja. Tähtitekniikalla pohjatyöt tehdään todella huolella ja alkuun edistyminen voi vaikuttaa hyvin hitaalta. Myöhemmin kuitenkin pohjatyö palkitaan.

Vappukarkelointia Kurikassa: ROP, RYP-4 ja BIS-1-veraani

Komeat oli palkinnot Kurikassa.

 Ruska kävi pyörähtämässä Kurikan ryhmänäyttelyissä. Tämä oli niin lähellä oleva näyttely ja pääsymaksukin Ruskalle oli ilmainen, joten pitihän tähän osallistua.

Kysymyksessä oli ulkonäyttely ja sää oli varsin kolea, joten hyvin piti olla pukeutunut. Onneksi ei satanut. Kysymyksessä oli siis lapinporokoiralle oikein sopiva sää. Paikalla pidettiin kaksi ryhmänäyttelyä, joten paikalla oli kaikkiaan yli 800 koiraa. 

Kylmä sää ei kuitenkaan meidän fiiliksiä laskenut, sillä Ruska voitti taas rotunsa ja jäimme odottameen ryhmäkehiä. Onneksi kauaa ei kuitenkaan tarvinnut tällä kertaa odotella. Viimehetken tuomarimuutoksen myötä lapinporokoirat oli siirretty kehän loppuun. Samalla tuomariksi vaihtui Reino Korpela. Koska kysymyksessä oli kehän viimeinen rotu, arvostelumme alkoi vasta noin kahden jälkeen. 

Valitettavasti näyttelystä ei ole kuvia, koska olin yksinäni liikenteessä koiran kanssa. Ruska kuitenkin esiintyi taas hienosti edukseen ja tuli ryhmässä neljänneksi. Ryhmät arvosteli Hannele Jokisilta. Veteraanikilpailun voitimme! Myös veteraanikisan arvosteli Jokisilta.

Kaikki kevään näyttelyt ovat olleet hyvin nousujohteisia. Sijoitukset ovat parantuneet jatkuvasti.

Hilla kävi silmälääkärissä

Kuva Pia Lehikoinen

 Kävimme Hillan kanssa virallisessa silmätutkimuksessa Hakametsän klinikalla. Silmien suhteen oli selvästi jo ennakkoon epäilyksiä, sillä molemmissa silmissä oli nähtävissä paljaalla silmällä soikeat vaalean alueet sarveiskalvolla. Näkökyvyssä emme olleet havainneet mitään erityistä.

Pelkäsimme jopa kaihia, vaikka se ei pitäisi olla kovin todennäköisetä Hillan suvun perusteella. Jännittynein tuntein lähdimme klinikalle. Kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin. 

Lääkäri havaitsi Hillalla olevan kornadystrofian. Vaiva on lapinporokoirille hyvin epätyypillinen, mutta muutamissa roduissa sitä esiintyy hyvinkin paljon. 

Kyseessä on aineenvaihdunnan häiriö silmässä, joka aiheuttaa kolestrolikiteiden pakkautumisen silmän pintaan. Vaiva ei vaikuta näkökykyyn tai koiran jalostuskäyttöön, kunhan vastapuolena on terveeksi todettu kumppani. Koira pystyy osittain ilmeisesti myös näkemään kiteiden läpi. 

Vaivaan voi vaikuttaa pitämällä koiran ruokinnan rasvapitoisuuden maltillisena. Ilmeisesti kiteet voivat jopa hävitä silmistä. 

Kankaanpään näyttelyn kuvia

 Kankaanpään ryhmänäyttelyssä oli paikalla valokuvaaja ikuistamassa rotu- ja ryhmäkehiä.

Kaikki kuvat on ottanut Eveliina Nokelainen.

Rotukehä oli ulkona. Pekka Teini arvosteli lapinporokoirat.

Paras kotimainen koira. Tuomarina oli Pekka Teini.

Ryhmäkilpailun neljäs sija. Ryhmäkilpailun arvosteli Pekka Teini.

Ruskan tehokasta juoksua on ilo katsella.

Bis-3 veteraani. Veteraanin valitsi Maija Mäkinen. 

Koira seisoo aivan liian lähellä ja katsoo liian ylös.

Ruskasta ensimmäinen lapinporokoirien veteraanivalio!

 

Ruska oli menestyksekäs Kankaanpään näyttelyissä

Pitkään aikaan ei ole tullut piipahdettua näyttelyissä. Muutama vuosi on kaikkiaan nyt mennyt ilman näyttelykäyntejä. Kiitos koronan. Nyt kuitenkin uusien sääntömuutoksien ja veteraanikilpailujen myötä innostuin taas pitkästä aikaa käymään näyttelyissä Ruskan kanssa.

Ruska täyttää syyskuussa 11 vuotta, joten todellisesta vetreästä veteraanista onkin kyse. 

Jämijärvi -ROP-veteraani

Aloitimme maltillisesti Jämijärven näyttelystä pitkän tauon jälkeen. Jämijärven näyttely on meille sellainen jo perinteinen tapahtuma, johon on tullut osallistuttua harva se vuosi jonkun koiran kanssa.

Jämijärvellä oli myös kovin kilpailu parhaan nartun tittelistä. Jännitystä oli loppuun asti, kun tuomari mietti ykkösen ja kakkosen sijoituksia. Lopulta hävisimme parhaan nartun tittelin Suukkosuun Pihlajan Helmelle. 

Saimme kuitenkin ensimmäisen veteraanisertimme ja olimme ROP-veteraani. Tuomarina oli Maija Mäkinen. 

Arvostelussa sanottiin seuraavaa: "10,5v erinomaisessa kunnossa esitetty veteraani. Hyvät mittasuhteet, kauniit linjat. Oikea sukupuoleima. Hyvä pää, silmät ja purenta. Hyvä kaula, runko, kulmaukset, lantio ja häntä. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä karva. Joustavat vapaat liikkeet. Rodunomainen ryhti liikkeessä. Hyvä käytös."

Näyttelyn parhaan veteraanin kilpailussa pääsimme kuuden parhaan joukkoon, mutta sijoitusta ei tällä kertaa tullut.

Jämijärven reissulla tapasin myös Kelmin tyttären Pihjamäen Ulla Taalasmaan. En ole tavannut Ullaa sitten pentuaikojen. Ulla oli oikein aktiivinen ja ihmisystävällinen koira. Ulla harrastaa omistajansa kanssa mm. MEJÄä. Näyttelyhetkellä Ulla odotti pentuja. Myöhemmin Ulla synnytti peräti 13 pennun jättipentueen!

Kauhajoki - BIS 3-veteraani

Kauhajoella tuomari oli innoissaan Ruskasta ja arvostelun jälkeen kehui vielä paljon Ruskan ulkonäköä. Ruskan arvostelussa sanottiin: "Tyypiltään erinomainen veteraani. Erittäin hyvä pää. Kaunis ilme ja korvat. Erinomainen kaula. Sopusuhtainen runko. Erinomaiset raajat. Hyvä turkki ja häntä. Hyvät sujuvat liikkeet. Miellyttävä käytös." Ruska oli rotunsa paras. Tuomarina oli Paavo Mattila.

Pääsimme siis sekä ryhmäkehään että näyttelyn parhaan veteraanin kilpailuun. Ryhmäkilpailussa ei tullut sijoitusta, mutta BIS-veteraanikilpailussa tulimme kolmanneksi. Tuomarina veteraanikisassa oli Markku Kipinä.

Kankaanpää -Veteraanivalioksi ja BIS-3-veteraani sekä RYP 4

Kankaanpään näyttelyissä saimme varsinaisen jättipotin. Ruska sai kolmannen sertinsä ja saavutti Suomen veteraanivalion arvon ensimmäisenä lapinporokoirana! Tämän lisäksi Ruska sai hienoa menestystä ryhmäkehissä. 

Tuomarina rotukehässä oli Pekka Teini. Arvostelussa sanottiin seuraavaa. "10,5-vuotias loistokunnossa oleva. Hyvät mittasuhteet. Kaunis rotutyyppi. Vahvat leuat. Hyvä rintakehä. Pitkä lantio. Leveä reisi. Tiiviit käpälät. Hieno esimerkki terverakenteisesta alkuperäisestä koirasta."

Tuomari kommentoi myös, että "tämän koiran liikettä voisin katsella vaikka koko päivän". Olen samaa mieltä siitä, että Ruskasta ehkä parasta onkin sen sujuva vaivoton liikkuminen. Oli myös kertonut yleisölle, että hän on katsonut tätä koiraa aikaisemmin näyttelyissä ja ihaillut. Emme ole olleet Teinin arvioitavana aikaisemmin, mutta Jämijärvellä hän oli viereisessä kehässä tuomarina.

Näillä saatesanoilla jäimme jännityksellä odottamaan ryhmäkehien alkua. Näyttelyssä valittiin poikkeuksellisesti paras suomalainen rotu ja voitimme sen. Seuraavaksi valittiin 5 ryhmän voittaja. Tulimme ryhmässä neljänneksi. Pekka Teini arvioi myös nämä kilpailut.

Pääsimme vielä kolmannen kerran isoon kehään pyörähtämään veteraanikilpailun merkeissä. Tulimme veteraanikilpailussa kolmanneksi. Tuomarina oli Maija Mäkinen.

Makeaa tuli siis mahan täydeltä Kankaanpäässä!

Tunnelmia näyttelyistä

 Ensimmäisinä ikävuosinaan Ruska oli melkoinen jännittäjä näyttelyissä ja monet sertit menetimmekin ensimmäisissä näyttelyissä Ruskan väistäessä tuomaria. Kävimme useita kertoja näyttelyissä vain oleilemassa ja fiilistelemässä tunnelmaa sekä muutamissa mätsäreissä hakemassa esiintymiskokemusta.

Kukapa olisi uskonut, että nykyään Ruska tuntuu itsekin pitävän kovasti näyttelyistä ja jopa nauttivan niistä. Näyttelyt ovat mitä helpoin paikka kerjätä makupaloja emännältä ja varsinkin yleisöltä. Ruska valitsee aina potentiaalisesti helpoimman "uhrin" kerjäyksensä kohteeksi ja käy tökkimässä ihmisiä herkkupalojen toivossa. En ole hennonnut kieltää, kun Ruska on nyt noin paljon rohkaistunut ottamaan kontaktia vieraisiin ihmisiin.

On ilo kulkea näin iäkkään ja hyväkuntoisen veteraanin kanssa näyttelyissä. Ruska on ollut koko elämänsä hyvin terve ja hyväkuntoinen koira. Eläinlääkärillä olemme käyneet vain rokotuksilla ja terveystarkastuksissa. Silmätarkastuksessa Ruskalla löytyi verkkokalvon kehityshäiriön (RD) lievin muoto, mutta se ei ole vaikuttanut Ruskaa haitanneen. Kiitos terveestä ja hyväkuntoisesta koirasta Ruskan kasvattajalle Marja Koskiselle. Ruskan sisaruksista vain yksi on toistaiseksi kuollut ja vasta äskettäin. Pentueessa oli viisi pentua.

Toivottavasti Ruska säilyy hyväkuntoisena vielä pitkään ja saamme käydä jatkossakin näyttelyissä. Näin vanhalla koirallahan kunto voi heiketä nopeastikin. Suunnitelmissa on kiertää nyt aktiivisemmin näyttelyissä, jos koiran kunto vain antaa myöden, joten näyttelyissä nähdään!

Kuten yläpuolella sanotaan: Minkä nuorena oppii, vanhana taitaa.

Saajomannussa poroja paimentamassa

Kelmi. Kuva Pia Lehikoinen

 

Kun Etelä-Suomessa kärsittiin kunnon huhtikuisesta lumimyräkästä, me olimme pohjoisessa paimentamassa poroja. Kuten kuvista voi päätellä, mekin saimme osaksemme lumisadetta, mutta meitä ei pyrytys ei juuri haitannut. Tämän leirin olin kerännyt itse sillä ajatuksella, että kerään leirille Kelmin jälkeläiskoiria eli Suomarjoja ja Pihlajamäen U-pentuja. 

Kelmi oli aikaisemmista leireistä poiketen hyvinkin yhteistyökykyinen paimentamaan poroja. Selvää jännitystä oli kuitenkin ilmassa ja Kelmi sukeltelikin lumihankeen varsinkin ensimmäisenä päivänä monia kertoja. 

Vaikka Kelmi haukkuu yleensä helposti ja paljon, koko leirin aikana poroille ei haukkunut kertaakaan. Silloin, kun Kelmi lähtee poroja liikuttamaan, porot kuitenkin liikkuvat hyvin haukkumattakin. 

Kelmi nauttii rapsutteluista paimennuksen jälkeen. Kuva Pia Lehikoinen

Pihjamäen U-pennut

Kelmin Pihlajamäen pentueesta mukana oli Nukka (P. Ulpukka Laineikas) ja Ilona (P. Uskomaton Ilona). 

Nukka

Nukka ja Ilona ovat molemmat hyvin reippaita ja iloisia porkkisnarttuja. Näitä kahta koiraa voisi kutsua vilkkaiksi ja pirskahteleviksi. Näen näissä kahdessa koirassa paljon samaa, kuin Hillassa luonteen osalta.

Ilona oli paimentamassa poroja nyt ensimmäistä kertaa. Nukka on käynyt paimentamassa poroja jo edellisenä vuonna. Molemmat koirat osoittivat oikein hyviä paimennusominaisuuksia.

Ilona

Suomarjat

Kelmin jälkeläisistä mukana oli Hilla ja Muro (Sudenkolon Suomarja Muurain). 

Hilla oli aikaisemmista leireistä poiketen hyvin rauhallinen. Mietinkin, että onko Hilla jotenkin väsynyt tai kipeä, kun oli niin rauhallista menoa ja ei edes kovin paljoa haukkunut poroille. Porot tuli kuitenkin paimennettua hyvin, vaikka samaa intoa ei ollutkaan näkyvissä kuin mitä edellisillä kerroilla. 

Hilla ja lumihattara. Kuva Pia Lehikoinen.

Haukkua Hilla käytti varsin vähän tällä kertaa. Sen sijaan Hilla käytti paimennuksessa apuna paljon omaa liikettä ja kävi komentamassa poroihin lisää vauhtia näykkimällä poroja nilkoista, kuten aikaisemmillakin kerroilla. Kovaa Hilla ei silti poroja pure, lähinnä antaa vähän vauhtia hitaimpiin. 

Hilla on todella yhteistyökykyinen ja nöyrä. Hilla kuunteli taas todella hienosti annettuja ohjeita, liikkui hyvässä yhteistyössä kanssani ja porotkin liikkuvat haluttuun suuntaan ripeästi.

Hilla. Kuva: Pia Lehikoinen

Muro oli paimentamassa nyt ensimmäistä kertaa poroja. Muro on kyllä tottunut isoihin eläimiin, sillä Muro elää nautatilalla. Nuorenpana Muro ei ole osoittanut juurikaan kiinnostusta nautoja kohtaan.  Kesän aikana oli kuitenkin hyvinkin tomerasti siirtänyt nautoja oikeaan paikkaan.

Muro oli heti ensinäkemältä hyvin vahvasti kiinnostunut poroista. Murolle on kehittynyt hyvin voimakas paimennusvietti, vaikka se ei ole kotona näkynytkään. Porohan on paljon helpommin liikuteltava eläin, kuin nauta. 

Muro työskenteli innokkaasti ja käytti todella vahvasti haukkuaan hyväksi. Ongelmaksi koitui lähinnä paimennushalun hillitseminen, sillä Muro oli välillä niin innostunut paimentamisesta, että olisi halunnut toimia omin päin.

Muro

Leiritunnelmia

Tämä leiri oli Saajomannun viimeinen virallinen leiri, koska elimme jo huhtikuuta. Tästä syystä porot olivat jo hyvin jähmeitä liikkumaan ja hyvin tottuneita koiriin. Koirat saivatkin tehdä paljon työtä porojen liikuttamiseksi. Leirillä oli mukana erittäin lupaavia porokoiran alkuja.

Tällä leirillä pääsimme tekemään hieman erilaisia tehtäviä kuin aikaisemmilla leireillä,. Peruskuljetuksen lisäksi koirat saivat siirtää poroja kirnuun ja kirnusta pois. Kaikenkaikkiaan 

Vaikka olimme toisillemme varsin tuntemattomia ennen leiriä, leiritunnelma oli mitä mainion ja juteltavaa oli koirista vaikka kuinka. Toivottavasti pääsemme jatkossakin leireilemään yhdessä. 

Kiitos muille leiriläisille seurasta ja Saajomannun väelle hyvistä neuvoista! Erityiskiitos Pia Lehikoiselle Hillan ja Kelmin kuvista! Ilman sinua, minulla ei olisi ollut omista koirista kuvia lainkaan.