Saajomannussa poroja paimentamassa

Kelmi. Kuva Pia Lehikoinen

 

Kun Etelä-Suomessa kärsittiin kunnon huhtikuisesta lumimyräkästä, me olimme pohjoisessa paimentamassa poroja. Kuten kuvista voi päätellä, mekin saimme osaksemme lumisadetta, mutta meitä ei pyrytys ei juuri haitannut. Tämän leirin olin kerännyt itse sillä ajatuksella, että kerään leirille Kelmin jälkeläiskoiria eli Suomarjoja ja Pihlajamäen U-pentuja. 

Kelmi oli aikaisemmista leireistä poiketen hyvinkin yhteistyökykyinen paimentamaan poroja. Selvää jännitystä oli kuitenkin ilmassa ja Kelmi sukeltelikin lumihankeen varsinkin ensimmäisenä päivänä monia kertoja. 

Vaikka Kelmi haukkuu yleensä helposti ja paljon, koko leirin aikana poroille ei haukkunut kertaakaan. Silloin, kun Kelmi lähtee poroja liikuttamaan, porot kuitenkin liikkuvat hyvin haukkumattakin. 

Kelmi nauttii rapsutteluista paimennuksen jälkeen. Kuva Pia Lehikoinen

Pihjamäen U-pennut

Kelmin Pihlajamäen pentueesta mukana oli Nukka (P. Ulpukka Laineikas) ja Ilona (P. Uskomaton Ilona). 

Nukka

Nukka ja Ilona ovat molemmat hyvin reippaita ja iloisia porkkisnarttuja. Näitä kahta koiraa voisi kutsua vilkkaiksi ja pirskahteleviksi. Näen näissä kahdessa koirassa paljon samaa, kuin Hillassa luonteen osalta.

Ilona oli paimentamassa poroja nyt ensimmäistä kertaa. Nukka on käynyt paimentamassa poroja jo edellisenä vuonna. Molemmat koirat osoittivat oikein hyviä paimennusominaisuuksia.

Ilona

Suomarjat

Kelmin jälkeläisistä mukana oli Hilla ja Muro (Sudenkolon Suomarja Muurain). 

Hilla oli aikaisemmista leireistä poiketen hyvin rauhallinen. Mietinkin, että onko Hilla jotenkin väsynyt tai kipeä, kun oli niin rauhallista menoa ja ei edes kovin paljoa haukkunut poroille. Porot tuli kuitenkin paimennettua hyvin, vaikka samaa intoa ei ollutkaan näkyvissä kuin mitä edellisillä kerroilla. 

Hilla ja lumihattara. Kuva Pia Lehikoinen.

Haukkua Hilla käytti varsin vähän tällä kertaa. Sen sijaan Hilla käytti paimennuksessa apuna paljon omaa liikettä ja kävi komentamassa poroihin lisää vauhtia näykkimällä poroja nilkoista, kuten aikaisemmillakin kerroilla. Kovaa Hilla ei silti poroja pure, lähinnä antaa vähän vauhtia hitaimpiin. 

Hilla on todella yhteistyökykyinen ja nöyrä. Hilla kuunteli taas todella hienosti annettuja ohjeita, liikkui hyvässä yhteistyössä kanssani ja porotkin liikkuvat haluttuun suuntaan ripeästi.

Hilla. Kuva: Pia Lehikoinen

Muro oli paimentamassa nyt ensimmäistä kertaa poroja. Muro on kyllä tottunut isoihin eläimiin, sillä Muro elää nautatilalla. Nuorenpana Muro ei ole osoittanut juurikaan kiinnostusta nautoja kohtaan.  Kesän aikana oli kuitenkin hyvinkin tomerasti siirtänyt nautoja oikeaan paikkaan.

Muro oli heti ensinäkemältä hyvin vahvasti kiinnostunut poroista. Murolle on kehittynyt hyvin voimakas paimennusvietti, vaikka se ei ole kotona näkynytkään. Porohan on paljon helpommin liikuteltava eläin, kuin nauta. 

Muro työskenteli innokkaasti ja käytti todella vahvasti haukkuaan hyväksi. Ongelmaksi koitui lähinnä paimennushalun hillitseminen, sillä Muro oli välillä niin innostunut paimentamisesta, että olisi halunnut toimia omin päin.

Muro

Leiritunnelmia

Tämä leiri oli Saajomannun viimeinen virallinen leiri, koska elimme jo huhtikuuta. Tästä syystä porot olivat jo hyvin jähmeitä liikkumaan ja hyvin tottuneita koiriin. Koirat saivatkin tehdä paljon työtä porojen liikuttamiseksi. Leirillä oli mukana erittäin lupaavia porokoiran alkuja.

Tällä leirillä pääsimme tekemään hieman erilaisia tehtäviä kuin aikaisemmilla leireillä,. Peruskuljetuksen lisäksi koirat saivat siirtää poroja kirnuun ja kirnusta pois. Kaikenkaikkiaan 

Vaikka olimme toisillemme varsin tuntemattomia ennen leiriä, leiritunnelma oli mitä mainion ja juteltavaa oli koirista vaikka kuinka. Toivottavasti pääsemme jatkossakin leireilemään yhdessä. 

Kiitos muille leiriläisille seurasta ja Saajomannun väelle hyvistä neuvoista! Erityiskiitos Pia Lehikoiselle Hillan ja Kelmin kuvista! Ilman sinua, minulla ei olisi ollut omista koirista kuvia lainkaan.